Kurkistus SliderCutsin arkeen: Mark Maciver kertoo tasapainosta, loppuunpalamisesta ja yhteisön rakentamisesta

Ennen kuin maailma herää, Mark on jo töissä. Olipa Mark sitten lenkillä ennen auringonnousua, pakkaamassa lounaita ennen lasten viemistä kouluun tai avaamassa yrityksensä ovet aikaisin aamulla, hän on aina liikkeellä. Saatat tunnistaa Mark Maciverin Itä-Lontoon tunnetuimman parturin, SliderCutsin, voimana. Tämä tekee hänestä myös yhden alan luotetuimmista nimistä. Hänen asiakkaisiinsa kuuluvat muun muassa Stormzy, Dizzee Rascal ja Anthony Joshua, jotka istuutuvat hänen tuoliinsa ja luottavat siihen, että hän pitää heidät aina tyylikkään raikkaina. 

Hiustyylien ja tunnettujen nimien takana Mark Maciver asettaa etusijalle myös isyyden, uskon, yhteisön sekä sen jatkuvan työnteon, joka luo menestyvän yrityksen, kuten SliderCutsin. Hyvin harvat onnistuvat löytämään tasapainon työnteon ja perhe-elämän välillä aivan kuten hän, ja vielä harvemmat kertovat avoimesti, mitä se vaatii. 

Tämän ajatuksen pohjalta Fresha keskusteli Markin kanssa siitä, miten löytää elämän hieno tasapaino. Tämä kysymys- ja vastausosio kutsuu meidät kurkistamaan hänen arkeen – varhaisista herätyksistä kirkonkelloihin, jotka pitävät hänet maadoittuneena, sekä sunnuntaipaahtiin, joka hämmästyttää häntä aina. 

Lue lisää alta…


SliderCutsin kautta

K: Millainen on tyypillinen aamu teidän kotitaloudessanne?

V: Jos olen aikaisessa vuorossa, herään noin klo 4.30–5.00, käyn aamulenkillä ja lähden sitten liikkeeseen. Mutta jos en ole aamuvuorossa, herään noin klo 6–6.30 auttamaan lasten valmistautumisessa. Minulla on kolme lasta, ja jokaisella on oma aikataulunsa – yksi lapsi saattaa olla menossa päiväkotiin, toinen pitää viedä kouluun – joten saatan olla pakkaamassa eväitä, auttamassa univormujen kanssa, harjaamassa hampaita tai tarkistamassa lukupäiväkirjoja. Kaikkien pitää olla mukana hommissa, mutta se on myös hetki, jolloin voimme olla yhdessä perheenä. Varmistan, että olen läsnä noina hetkinä, vaikka kyse olisi vain koulukyydistä.

K: Kun katsoo hullua työaikatauluasi, mikä saa sinut paiskimaan hommia näin kovasti? Onko se käsityö, yritystoiminta vai jotain muuta?

V: Äitini teki kovasti töitä, kun olin nuorempi – hänellä oli useita töitä ja hän nousi aina aikaisin, joten luulen, että se on vain luonteessani! Teen kovasti töitä, koska teen kovasti töitä. Joskus kyse ei ole edes tuloksista, mutta silloinkin siitä seuraa hyviä tuloksia. Ymmärrän, että elämässä haluamasi asiat eivät vain tule luoksesi. Sinun on lähdettävä ja tehtävä töitä niiden eteen. Jos haluat säilyttää suhteen, sinun on tehtävä kovasti töitä. Jos haluat menestyä koulussa, sinun on tehtävä kovasti töitä. Jos ryhdyt johonkin ammattiin ja haluat menestyä siinä, sinun on tehtävä kovasti töitä.

Joten ensinnäkin – luulen, että olen vain motivoitunut. Teen joka tapauksessa kovasti töitä. Ja toiseksi, katseeni on suunnattu siihen, mikä on tarpeen. En keksi tekosyitä, vaan keskityn siihen, mikä on tehtävä. Olen aina sanonut ihmisille, että jos olisin töissä Sainsbury'sissä, olisin tehnyt töitä niin kovasti kuin mahdollista ja todennäköisesti saanut kuukauden työntekijän tittelin. Ihmiset luulevat joskus, että teen kovasti töitä, koska työskentelen itselleni. Minä kuitenkin sanon, että ei pidä paikkaansa – teen kovasti töitä, koska teen kovasti töitä. Hyöty on siinä, että työskentelen itselleni, joten hyödyn kaikesta tekemästäni työstä. Mutta usko pois, jos työskentelisin jollekin toiselle, tekisin silti kovasti töitä.

K: Mikä on salaisuutesi, jolla pysyt henkisesti terävänä ja fyysisesti terveenä?

V: Se on vaikeaa, mutta kun on kyse sekä henkisen että fyysisen terävyyden ylläpitämisestä – ja henkinen terävyys on erittäin tärkeää – uskon, että osa siitä johtuu levosta. En niin paljon kuin pitäisi, mutta viime aikoina olen yrittänyt käydä nukkumaan aikaisemmin. Ihmiset eivät ehkä huomaa, että jokaisen sietokyky ja suorituskyky ovat erilaisia. Yksi henkilö saattaa tarvita kahdeksan tuntia unta, toinen kuusi. Tärkeintä on tietää, mitä tarvitset. Tiedän, kun olen henkisesti uupunut. Tunnen sen. Minun on vaikea muodostaa lauseita, ja unohdan paljon asioita. Joten kun osaan tunnistaa sen, tiedän paremmin, milloin on aika levätä ja milloin lopettaa päivän työt.

Fyysisellä puolella teen liikunnasta osan elämäntapaani. En aja autolla, vaan pyöräilen kaikkialle. Minä ja lapseni pyöräilemme kouluun, kirkolle ja ympäri aluetta. Kun vien heidät kouluun, juoksen heidän rinnallaan heidän pyöräillessään. Jos en pyöräile, kävelen. Teen myös kotona HIIT-treeniä painoilla, usein yhdessä lasteni kanssa. Käyn lenkillä ja pelaan jalkapalloa maanantai-iltaisin tai joka toinen maanantai-ilta.

Ruokailutottumusteni suhteen olen tehnyt suuria parannuksia viimeisten kuuden–seitsemän vuoden aikana. Syön nyt paremmin, ja sen ansiosta minulla on paljon enemmän energiaa. En syö aamupalaa, syön pieniä lounaita ja illalliseksi syön, mitä haluan, mutta silloinkin olen tarkkana siitä, mitä syön. Yritän välttää paistettuja ruokia ja kaikkea, mikä hidastaa minua. Joten kaikki tämä — liikunta, lepo, rajojeni tunteminen ja terveellinen ruokavalio — auttaa minua pysymään terävänä sekä henkisesti että fyysisesti.

K: Kun olet törmännyt seinään tehtyäsi 21 tunnin työpäiviä, mikä oikeasti auttaa sinua palautumaan?

V: Minulle palautuminen on enemmän henkistä. Keskityn siihen, mitä on tehtävä seuraavaksi. Tiedän, että on kausia, jolloin arki on kiireistä, mutta tiedän myös, ettei se kestä ikuisesti. Vaikka saatan nyt tehdä 21 tunnin työpäiviä, tiedän, että viikon tai kahden sisällä saan levätä – se voi olla kokonainen viikonloppu tai vaikka vain rauhallinen sunnuntaiaamu. Pidän katseeni kyseisen kauden maaliviivassa ja painan vain eteenpäin.

K: Mitä yhtä neuvoa antaisit muille partureille, jotka yrittävät rakentaa jotain merkittävää samalla kun he ylläpitävät perhesuhteita?

V: Yksi asia, jonka haluaisin sanoa, on tämä – se ei ole helppoa. Se vie aikaa ja on sekä fyysisesti että henkisesti uuvuttavaa, jos yrittää tehdä molemmat korkealla tasolla. Kun olet hyväksynyt sen, voit sitten päättää, oletko todella valmis tekemään sen, mitä siihen tarvitaan. Sinun täytyy joko tehdä kovasti töitä tai tyytyä haluamaan vähemmän. Jos haluat panostaa täysillä sekä liiketoimintaan että perhe-elämään, se vaatii paljon energiaa. Lapsesi saattavat haluta pelata jalkapalloa, koripalloa tai harrastaa voimistelua, mikä tarkoittaa harjoituksia, esityksiä ja treenejä. Samaan aikaan yrität olla joka päivä läsnä liikkeessä. Se kertyy kasaan!

Jos et ole vielä naimisissa ja jos sinulla ei ole vielä lapsia, neuvoni on panostaa täysillä juuri nyt. Luo parturiammattilaisen perustasi ennen kuin perhe tulee kuvioihin. Hio taitosi huippuunsa, rakenna vankka asiakaskunta ja vakiinnuta asemasi, sillä kun se on tehty, voit myöhemmin muokata aikatauluasi niin, että se sopii yhteen perhe-elämäsi kanssa. Voit sanoa, että työskentelet vain näinä aikoina, ja ihmiset sopeutuvat siihen. Jos sinulla ei vielä ole sitä perustaa, homma on vaikeampaa. Voisit päättää työskennellä vain keskiviikko-aamuisin, mutta keskiviikko-aamut ovat parturialalla hiljaisia. Se hidastaa kasvuasi, eivätkä tulosi välttämättä riitä kattamaan laskujasi.

Jos sinulla on jo perhe, viestintä on avainasemassa. Sinun täytyy keskustella kumppanisi ja lastesi kanssa ja kertoa heille, mitä teet ja miksi. Elämäntilanteesi, jossa nyt olet, voi kestää kuusi kuukautta tai se voi kestää kolme vuotta. Mutta jos he ovat puolellasi, matka on helpompi, ja kumppanisi saattaa jopa tukea sinua enemmän, koska hän ymmärtää, mitä kohti olet pyrkimässä.

Sinun täytyy myös tehdä uhrauksia. Sinulla saattaa olla vapaapäivä ja tekisi mieli nukkua pitkään, mutta käytä se aika sen sijaan siihen, että löydät hetkiä olla perheesi kanssa – vaikka ne olisivatkin lyhyitä. Sammuta puhelimesi ja tehkää jotain yhdessä – käykää lenkillä, kävelyllä tai pyöräilemässä, pelatkaa peliä – tehkää ajasta tärkeää. Kun tulet illalla kotiin ja olet väsynyt, ja jos sinulla on pieniä lapsia, pese heidät ja laita heidät nukkumaan, vaikka se tuntuisi uuvuttavalta. Se on se uhraus. Tämä matka vie energiaa ja unta, mutta se on hinta siitä, että haluat rakentaa jotain erinomaista ja olla samalla läsnä kotona.

K: Miten suhtautumisesi parturiammattiin on muuttunut sen jälkeen, kun olet alkanut tasapainotella yrityksen omistajan, parturin ja isän roolien välillä?

V: Jos katsot jotain vanhempaa materiaaliani viiden tai kymmenen vuoden takaa, huomaat, että ajattelutapani on pysynyt samana. Tapa, jolla puhun parturialasta, ja tapa, jolla suhtaudun siihen – ne ovat johdonmukaisia. Saatan nyt ilmaista asian paremmin tai selittää sen selkeämmin, mutta ydin on sama.

Suurin ero nyt on se, että minulla on enemmän vastuita. Minulla on tiimi johdettavana. Minulla on partureita, palkkoja maksettavana, asiakkaita palveltavana ja sisältöä luotavana. Minulla on myös perhe — vaimo ja lapset, joiden luona haluan olla. Joten tapaani toimia on kehittynyt ennen kaikkea tuen ympärillä. Minulla on nyt enemmän ihmisiä auttamassa, joten voin keskittyä tärkeimpiin asioihin – hyvien hiustenleikkausten tekemiseen, arvokkaan sisällön luomiseen, lasteni ja vaimoni kanssa olemiseen sekä heidän elättämiseensä.

K: Kun sinulla on harvinainen vapaa ilta perheen kanssa, mikä on Itä-Lontoon suosikkipaikkanne kunnon yhteiselle aterialle?

V: Paikka, jossa olemme käyneet syömässä säännöllisimmin, on SME Kitchen Newington Greenissä. Se on pubin sisällä toimiva keittiö, joka tarjoilee karibialaista ruokaa, ja heidän sunnuntaipaahtonsa on rehellisesti sanottuna yksi parhaista, joita olen koskaan maistanut. Heidän ruoissaan on tosi paljon makua!

K: Onko yhteisössäsi paikallisia yrityksiä tai ihmisiä, joista on tullut osa laajennettua perhettäsi?

V: Ehdottomasti. Yksi esimerkki on nainen, joka työskentelee nyt liikkeen sisäisenä kirjanpitäjänä. Tapasin hänet lähes seitsemän vuotta sitten, kun hän tuli hiustenleikkuuseen. Ajan myötä suhteemme syveni. Eräässä vaiheessa hän jopa auttoi viemään vanhimman poikani päiväkotiin ja hakemaan hänet sieltä! Sen jälkeen hän on työskennellyt yrityksen eri osa-alueilla, ja hän kuuluu perheemme juhliin, kuten syntymäpäiviin ja muihin tapahtumiin. Hän kuuluu ehdottomasti laajennettuun perheeseemme.

On myös eräs paikallinen nainen, jonka tapasin eräänä päivänä puistossa, kun me molemmat työntelimme poikiamme keinuissa. Hän tunnisti minut YouTubesta, ja aloitimme juttelemisen. Kävi ilmi, että hänellä oli lähistöllä kynsistudio sekä torikoju. Sen päivän ansiosta hänen pojastaan tuli liikkeen asiakas. Myöhemmin selvisi, että asuimme lähellä toisiamme, ja täysin sattumalta poikamme päätyivät samaan koululuokkaan! Nyt he käyvät toistensa syntymäpäiväjuhlissa, ja perheemme tapaavat säännöllisesti.

Liity yhteisöön. Varaa paikkasi SliderCutsista.