Kurkistus SliderCuts-yrityksen arkeen: Mark Maciver puhuu tasapainosta, loppuunpalamisesta ja yhteisön rakentamisesta

Ennen kuin maailma herää, Mark on jo töissä. Olipa Mark sitten lenkillä ennen auringonnousua, pakkaamassa lounaita ennen lasten viemistä kouluun tai avaamassa yrityksensä ovet aikaisin aamulla, hän on aina liikkeellä. Saatat tunnistaa Mark Maciverin Itä-Lontoon tunnetuimman parturin, SliderCutsin, voimana. Tämän ansiosta hän on myös yksi alan luotetuimmista nimistä. Hänen asiakaskuntaansa kuuluvat muun muassa Stormzy, Dizzee Rascal ja Anthony Joshua, jotka istuutuvat hänen tuoliinsa ja luottavat siihen, että hän pitää heidät aina tyylikkäinä. 

Hiusmallien ja tunnettujen nimien takana Mark Maciver asettaa etusijalle myös isyyden, uskon, yhteisön ja sen jatkuvan työnteon, joka luo menestyvän yrityksen, kuten SliderCutsin. Hyvin harvat onnistuvat löytämään tasapainon työnteon ja perhe-elämän välillä aivan kuten hän, ja vielä harvemmat kertovat avoimesti, mitä se vaatii. 

Tämän ajatuksen pohjalta Fresha keskusteli Markin kanssa siitä, miten löytää elämän tasapaino. Tämä kysymys- ja vastausosio kutsuu meidät kurkistamaan hänen arkeen – varhaisista herätyksistä kirkonkelloihin, jotka pitävät hänet maanläheisenä, sekä sunnuntaipaahtiin, joka hämmästyttää häntä aina uudelleen. 

Lue lisää alta…


SliderCutsin kautta

K: Millainen on tyypillinen aamu teidän kotitaloudessanne?

V: Jos olen aamuvuorossa, herään noin klo 4.30–5.00, käyn aamulenkillä ja lähden sitten liikkeeseen. Mutta jos en ole aamuvuorossa, herään noin klo 6–6.30 auttamaan lasten valmistautumisessa. Minulla on kolme lasta, ja jokaisella on oma aikataulunsa – yksi lapsi saattaa olla menossa päiväkotiin, toinen pitää viedä kouluun – joten saatan olla pakkaamassa eväitä, auttamassa koulupukujen kanssa, harjaamassa hampaita tai tarkistamassa lukupäiväkirjoja. Kaikkien pitää olla mukana hommissa, mutta se on myös hetki, jolloin perhe voi olla yhdessä. Varmistan, että olen läsnä noina hetkinä, vaikka kyse olisi vain lasten viemisestä kouluun.

K: Kun katsoo hullua työaikatauluasi, mikä saa sinut paiskimaan töitä näin kovasti? Onko kyseessä käsityötaito, liiketoiminta vai jokin muu?

V: Äitini teki kovasti töitä, kun olin nuorempi. Hänellä oli useita töitä ja hän nousi aina aikaisin, joten luulen, että se on vain minun luonteessani! Teen kovasti töitä, koska teen kovasti töitä. Joskus en edes tee työtä tulosten vuoksi, mutta silloinkin siitä seuraa hyviä tuloksia. Ymmärrän, että ne asiat, joita elämässä haluaa, eivät vain tule itsestään. Sinun on lähdettävä ja tehtävä töitä niiden eteen. Jos haluat säilyttää suhteen, sinun on nähtävä vaivaa. Jos haluat menestyä koulussa, sinun on tehtävä kovasti töitä. Jos ryhdyt johonkin ammattiin ja haluat menestyä siinä, sinun on tehtävä kovasti töitä.

Joten ensinnäkin, luulen olevani vain motivoitunut. Teen joka tapauksessa kovasti töitä. Ja toiseksi, pidän katseeni siinä, mikä on tarpeen. En keksi tekosyitä, vaan keskityn siihen, mikä on tehtävä. Olen aina sanonut ihmisille, että jos olisin töissä Sainsbury'sissä, olisin tehnyt töitä niin kovasti kuin mahdollista ja todennäköisesti saanut kuukauden työntekijän tittelin. Ihmiset luulevat joskus, että teen kovasti töitä, koska työskentelen itselleni. Minä kuitenkin sanon, että ei se ole syy – teen kovasti töitä, koska teen kovasti töitä. Hyöty on siinä, että työskentelen itselleni, joten hyödyn kaikesta tekemästäni työstä. Mutta usko pois, jos työskentelisin jollekin toiselle, tekisin silti kovasti töitä.

K: Mikä on salaisuutesi, jolla pysyt henkisesti terävänä ja fyysisesti terveenä?

V: Se on vaikeaa, mutta kun on kyse sekä henkisen että fyysisen terävyyden ylläpitämisestä – mikä on erittäin tärkeää – uskon, että osa siitä johtuu levosta. En niin paljon kuin pitäisi, mutta viime aikoina olen yrittänyt käydä nukkumaan aikaisemmin. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että jokaisen sietokyky ja suorituskyky ovat erilaiset. Yksi henkilö saattaa tarvita kahdeksan tuntia unta, toinen vain kuusi. Tärkeintä on tietää, mitä tarvitset. Tiedän, milloin olen henkisesti uupunut. Tunnen sen. Minulla on vaikeuksia laittaa sanoja järjestykseen, ja unohdan paljon asioita. Joten kun osaan tunnistaa tämän, tiedän, milloin on aika levätä ja milloin lopettaa työt päiväksi.

Fyysisellä tasolla teen liikunnasta osan elämäntapaani. En aja autolla, vaan pyöräilen kaikkialle. Minä ja lapseni pyöräilemme kouluun, kirkolle ja ympäri aluetta. Kun vien heidät kouluun, juoksen heidän rinnallaan heidän pyöräillessään. Jos en pyöräile, kävelen. Teen myös kotona HIIT-treeniä painoilla, usein yhdessä lasteni kanssa. Käyn lenkillä ja pelaan jalkapalloa maanantai-iltaisin tai joka toinen maanantai-ilta.

Ruokailutottumuksissani on tapahtunut suuria parannuksia viimeisten kuuden–seitsemän vuoden aikana. Syön nyt paremmin, ja sen ansiosta minulla on paljon enemmän energiaa. En syö aamupalaa, syön pieniä lounaita ja illalliseksi syön mitä haluan, mutta silloinkin kiinnitän huomiota siihen, mitä syön. Yritän välttää paistettuja ruokia ja kaikkea, mikä hidastaa minua. Joten kaikki tämä — liikunta, lepo, omien rajojeni tunteminen ja terveellinen ruokavalio — auttaa minua pysymään sekä henkisesti että fyysisesti terävänä.

K: Kun olet törmännyt seinään tehtyäsi 21 tunnin työpäiviä, mikä oikeastaan auttaa sinua palautumaan?

V: Minulle palautuminen on enemmän henkistä. Keskityn siihen, mitä on tehtävä seuraavaksi. Tiedän, että on kausia, jolloin asiat ovat kiireisiä, mutta tiedän myös, ettei se kestä ikuisesti. Vaikka saatan nyt työskennellä 21 tuntia päivässä, tiedän, että viikon tai kahden sisällä saan levätä – se voi olla kokonainen viikonloppu tai vaikka vain rauhallinen sunnuntaiaamu. Pidän katseeni kyseisen kauden maaliviivassa ja jaksan vain painaa eteenpäin.

K: Mitä yhtä neuvoa antaisit muille partureille, jotka yrittävät rakentaa jotain merkittävää samalla kun he ylläpitävät perhesuhteitaan?

V: Yksi asia, jonka haluaisin sanoa, on tämä – se ei ole helppoa. Se vie paljon aikaa ja on sekä fyysisesti että henkisesti uuvuttavaa, jos yrittää tehdä molemmat korkealla tasolla. Kun olet hyväksynyt tämän, voit päättää, oletko todella valmis tekemään sen, mitä se vaatii. Sinun täytyy joko tehdä kovasti töitä tai tyytyä vähempään. Jos haluat panostaa täysillä sekä liiketoimintaan että perhe-elämään, se vaatii paljon energiaa. Lapsesi saattavat haluta pelata jalkapalloa, koripalloa tai harrastaa voimistelua, mikä tarkoittaa harjoituksia, esityksiä ja treenejä. Samaan aikaan yrität olla joka päivä läsnä liikkeessä. Se kertyy kasaan!

Jos et ole vielä naimisissa ja jos sinulla ei ole vielä lapsia, neuvoni on panostaa täysillä juuri nyt. Luo parturiammattisi perusta ennen kuin perhe tulee kuvioihin. Hanki taitoa, rakenna vankka asiakaskunta ja vakiinnuta asemasi, sillä kun olet saavuttanut nämä, voit myöhemmin muokata aikatauluasi niin, että se sopii perhe-elämääsi. Voit sanoa, että työskentelet vain näinä aikoina, ja ihmiset sopeutuvat siihen. Jos sinulla ei vielä ole tuota perustaa, se on vaikeampaa. Voisit päättää työskennellä vain keskiviikko aamuisin, mutta keskiviikko aamut ovat parturialalla hiljaisia. Se hidastaa kasvua, eivätkä ansiosi välttämättä riitä kattamaan laskujasi.

Jos sinulla on jo perhe, viestintä on avainasemassa. Sinun täytyy keskustella kumppanisi ja lastesi kanssa ja kertoa heille, mitä teet ja miksi. Elämäntilanteesi, jossa nyt olet, voi kestää kuusi kuukautta tai se voi kestää kolme vuotta. Mutta jos he ovat puolellasi, matka on helpompi, ja kumppanisi saattaa jopa tukea sinua enemmän, koska hän ymmärtää, mitä kohti olet pyrkimässä.

Sinun täytyy myös tehdä uhrauksia. Sinulla saattaa olla vapaapäivä ja tekisi mieli nukkua pitkään, mutta käytä se aika sen sijaan siihen, että löydät hetkiä olla perheesi kanssa – vaikka ne olisivatkin lyhyitä. Sammuta puhelimesi ja tehkää jotain yhdessä – käykää lenkillä, kävelyllä tai pyöräilemässä, pelatkaa peliä – tehkää ajasta tärkeää. Kun tulet illalla kotiin ja olet väsynyt, ja jos sinulla on pieniä lapsia, pese heidät ja laita heidät nukkumaan, vaikka se tuntuisi uuvuttavalta. Se on se uhraus. Tämä matka vie energiaa ja unta, mutta se on hinta, joka pitää maksaa, jos haluat rakentaa jotain erinomaista ja olla samalla läsnä kotona.

K: Miten suhtautumisesi parturi-kampaamotyöhön on muuttunut sen jälkeen, kun olet alkanut tasapainotella yrityksen omistajan, parturin ja isän roolien välillä?

V: Jos katsot jotain vanhempaa sisältöäni viiden tai kymmenen vuoden takaa, huomaat, että ajattelutapani on pysynyt samana. Tapa, jolla puhun parturialasta, ja tapa, jolla suhtaudun siihen – ne ovat johdonmukaisia. Saatan nyt osata ilmaista asian paremmin tai selittää sen selkeämmin, mutta ydin on edelleen sama.

Suurin ero nyt on se, että minulla on enemmän vastuita. Minulla on tiimi, jota johdan. Minulla on partureita, palkkoja maksettavana, asiakkaita palveltavana ja sisältöä luotavana. Minulla on myös perhe – vaimo ja lapset, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Lähestymistapani on siis kehittynyt ennen kaikkea tuen ympärille. Minulla on nyt enemmän ihmisiä auttamassa, joten voin keskittyä tärkeimpiin asioihin – hyvien hiustenleikkuiden tekemiseen, arvokkaan sisällön luomiseen, lasteni ja vaimoni kanssa olemiseen sekä heidän elättämiseensä.

K: Kun sinulla on harvinainen vapaa ilta perheen kanssa, mikä on Itä-Lontoon suosikkipaikkanne kunnon yhteiselle aterialle?

V: Paikka, jossa olemme käyneet syömässä säännöllisimmin, on SME Kitchen -niminen ravintola Newington Greenillä. Se on pubin sisällä toimiva keittiö, joka tarjoilee karibialaista ruokaa, ja heidän sunnuntaipaahtonsa on rehellisesti sanottuna yksi parhaista, joita olen koskaan maistanut. Heidän ruoassaan on todella paljon makua!

K: Onko yhteisössäsi paikallisia yrityksiä tai ihmisiä, joista on tullut osa laajennettua perhettänne?

V: Ehdottomasti. Yksi esimerkki on nainen, joka työskentelee nyt liikkeen sisäisenä kirjanpitäjänä. Tapasin hänet lähes seitsemän vuotta sitten, kun hän tuli hiuksiinsa leikkuuta. Ajan myötä suhteemme syveni. Eräässä vaiheessa hän jopa auttoi viemään vanhimman poikani päiväkotiin ja hakemaan hänet sieltä! Sen jälkeen hän on työskennellyt yrityksen eri osa-alueilla, ja hän kuuluu perheemme juhliin, kuten syntymäpäiviin ja muihin tapahtumiin. Hän kuuluu ehdottomasti laajennettuun perheeseemme.

On myös eräs paikallinen nainen, jonka tapasin eräänä päivänä puistossa, kun molemmat työnsimme poikiamme keinuissa. Hän tunnisti minut YouTubesta, ja aloitimme juttelemaan. Kävi ilmi, että hänellä oli lähistöllä kynsistudio sekä torikojukin. Sen päivän ansiosta hänen pojastaan tuli liikkeen asiakas. Myöhemmin selvisi, että asuimme lähellä toisiamme, ja täysin sattumalta poikamme päätyivät samaan koululuokkaan! Nyt he käyvät toistensa syntymäpäiväjuhlissa, ja perheemme tapaavat säännöllisesti.

Liity yhteisöön. Varaa paikkasi SliderCutsissa.